Aurinko porottaa ja tunnen miten hiki valuu pitkin selkääni. Olen varma ettei se johdu trooppisen saaren kuumuudesta, vaan tämä on aitoa tuskan hikeä. Seison kuumalla rantahiekalla Filippiineillä jossain Caramoanin saaristossa seitsemän ventovieraan ihmisen kanssa. Taivas on kirkkaan sininen ja hiekka yhtä valkoista kuin minun jalkani. Mikä minua oikein riivasi silloin, kun päätin lähteä tähän mukaan
Rantavedessä kastuneet lenkkarini uppoavat syvälle hiekkaan ja aurinkorasva valuu hien mukana silmiini. Juuso kehottaa meitä hymyilemään. Niin, se juontaja-Juuso. Hän on minulle vain tv:stä tuttu, mutta nyt hän seisoo edessämme safarihenkisissä khakivaatteissa ja vaelluskengissä ja juttelee meille ystävällisesti. Hän näyttää hyvin luontevalta ja iloiselta.
En tiedä mitä muut kanssakilpailijani ajattelevat, mutta minua ei ainakaan hymyilytä, saati naurata. Ujostuttaa kyllä. Juuson on helppo hymyillä, sillä hän tietää mitä hän täällä tekee. Juuso on tehnyt tämän jo kahdesti ennenkin; opastanut joukon viidakon untuvikkoja läpi koko Selviytyjät-kauden. Ja samanlainen urakka on hänellä edessä jälleen. Mietin, että on meillä kilpailijoilla kuitenkin yksi etu: Jos me olemmekin ihan (kylmässä) hiessä, niin Juuson vaelluskengät vasta mahtavatkin olla hikiset!
Siristelen silmiäni häikäisevässä auringonpaisteessa ja kaipaan aurinkolasejani sekä paria Buranaa. Onko tämä sittenkään hyvä idea? Saan varmasti kohta migeenin. Mitä ihmettä minä teen täällä? Äitini kysyi ennen lähtöäni, tiesinkö minä mihin olin ryhtymässä. Kuumalla hiekalla Juuson edessä seistessä minä tajuan vastauksen: En tiedä. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin olen tullut. Tiedän vain, että nyt on liian myöhäistä perua. Ja miksi ihmeessä meillä ei saa olla edes aurinkolaseja?!
”Kaikista tyhmistä ideoista tämä on kyllä tyhmin”, isäni totesi kun kerroin hänelle huhtikuun lopussa, että lähtisin toukokuuksi Filippiineille Selviytyjät Suomi-kilpailuun. Ei varsinaisesti kannustava kommentti, vai mitä? No olen varma, ettei isäni ollut koskaan katsonut jaksoakaan Selviytyjiä, joten hänen näkemyksensä saattoi olla hiukan ennakkoluuloinen. Ehkä hän myös ajatteli Selviytyjien olevan jotain huonosti tehtyä reality-roskaa. Isä uskoi, että pärjäisin fyysisesti saarella hyvin, mutta hän epäili kestäisikö minun pääni siellä. En tiennyt, pitikö minun olla siitä loukkaantunut vai myöntäisinkö epäilleeni itse samaa asiaa? Toisaalta en ollut antanut isälle paljon aikaa sopeutua ajatukseen reissusta, koska uskaltauduin kertomaan hänelle lähdöstäni vasta viikkoa ennen lähtöä. Ja nyt kun reissuun lähtö oli oikeasti edessä, en ollut itsekään koko ideasta enää niin varma …
Äidille kerroin Selviytyjistä pari viikkoa aikaisemmin. Hän sanoi olevansa ensisijaisesti huolissaan siitä, miten mieheni ja kaksi koiraamme pärjäisivät ilman minua. Itse olin vakuuttunut, että he pärjäisivät ihan hyvin omassa kodissaan – minä olin meistä se joka oli lähdössä asumaan yksin autiolle saarelle. Tai, no melkein yksin ja melkein autiolle, mutta kuitenkin.
”Sie nyt pärjäät missä vaan, olet aina pärjännyt”, äitini sanoi, ja oli sitten äideille tyypilliseen tapaan huolissaan jos sairastuisin tai loukkaantuisin siellä reissussa. Ja että hänen lapsensa olisi jossain kaukana Filippiinien viidakossa nälkäisenä, väsyneenä ja likaisissa vaatteissa. Ennen kaikkea äitini kuitenkin pelkäsi, että en fyysisesti jaksaisi reissua. Hän oli ihan varma, että pääni kyllä kestää kasassa tilanteessa kuin tilanteessa, myös Selviytyjissä.
Selviytyjät-kuvaukset olivat lopulta kaikkea mitä olin kuvitellut, ja vielä paljon enemmänkin. Mutta matka Filippiineille oli sittenkin vain osa tätä matkaa. En ole vielä tätä kirjoittaessa nähnyt yhtään jaksoa enkä tiedä puolia edes siitä, mitä siellä ensimmäisenäkään kisapäivänä tapahtui oikeasti, toisessa heimossa tai selkäni takana omassa heimossani. Monet ensimmäisenkin jakson tapahtumat tulevat siis yllätyksenä myös minulle, mikä on oikeastaan aika hauskaa. Ohjelman alkaessa aion laittaa popcornit tulille, ottaa hyvän asennon sohvallani ja nauttia Selviytyjistä samalla tavalla kuin tähänkin saakka – innokkaana fanina. Ainoana erona on, että tällä kertaa minä itse olen yksi kilpailijoista!
En tiedä mitä ohjelmalta odottaa, paitsi että tästä Selviytyjät-kaudesta tulee varmasti uskomattoman hieno ja suurempi ja jännittävämpi kuin koskaan aiemmin. Tulossa on leukoja loksauttavia käänteitä, juonittelua, draamaa ja huikeaa jännitystä.
Kuten kaikki tosi-tv-ohjelmat, niin Selviytyjätkin editoidaan tietyllä tavalla. Sen vuoksi jotkut kilpailijat saatetaan näyttää hyvin yksipuolisessa valossa, joko pelkästään pahiksena tai ainoastaan sankarina. En vielä tiedä millaiseen rooliin itse ohjelmassa lopulta päädyn tai miltä minut saadaan tv:ssä näyttämään, mutta olen varautunut mihin tahansa.
Kaikki ei siis ole Selviytyjissäkään pelkästään sitä, miltä se näyttää. Ohjelmassa nähtävät tapahtumat ovat kyllä kaikki totta, eikä mitään tapahtumia lavastettu tai kuvattu uudelleen. Saarella kuitenkin tapahtui kaikenlaista muutakin: mielenkiintoista, jännittävää ja kamalaakin, mikä ei vain mahdu ohjelmaan mukaan. Ja kameroiden ulkopuolella kilpailijat jakoivat myös paljon hauskojakin hetkiä, joista katsojat eivät tiedä, ellei joku niistä kerro.
Muun muassa näistä syistä haluan kirjoittaa Selviytyjät-blogia. Voin selvittää tv:ssä näytettävien jaksojen tapahtumia ja niiden taustoja kilpailijan näkökulmasta ja kertoa teille mitä kaikkea muuta siellä saarella tapahtui. Ja nyt voin kokemuksesta kertoa millaista se Selviytyjissä kilpaileminen oikeasti on. (Voin paljastaa, että se on juuri niin uskomatonta ja hauskaa kuin luulet!)
Palataan hetkeksi takaisin sinne ensimmäiselle rannalle.
Selviytyjät ei ollut tuntunut todelta huhtikuisessa koti-Suomessa, mutta nyt siinä hiekkarannalla Juuson edessä se kaikki tuntui vähän liiankin todelliselta. Mietin, onko nyt hyvä hetki heittäytyä täyden pakokauhun valtaan. Hitot allekirjoittamastani sopimuksesta, olen valmis pakenemaan täältä vaikka uimalla! Entä jos vain pingon takaisin tuonne rantaan ja huudan mennessäni, että muutin mieleni. Vesikin on kutsuvan turkoosia ja lämmintä! Ihan rantaloma-fiiliksissä uin tästä suoraan lentokentälle ja sieltä heti ensimmäisellä mahdollisella lennolla takaisin kotiin.
”Teitä on jotenkin vähän vähän siinä”, Juuso sanoo. ”Ei hätää. Tuolta näyttäisi olevan tulossa toinen vene.”
Minun on liian myöhäistä paeta enää. Vastustajamme lähestyvät meitä rannan suunnasta. Lisää tv:stä tuttuja naamoja, kahdeksan julkkis-kilpailijaa. He näyttävät kovakuntoisilta ja energisiltä, mutta ei oma tavis-heimoni ole sen huonompi. Kovan näköisiä kilpailijoita kaikki. Ja suuri osa on parikymmentä vuotta minua nuorempia. Siinä kilpakumppaneideni keskellä minusta alkaa tuntua, että olen auttamattomasti liian vanha, liian ylipainoinen, liian huonokuntoinen ja liian väärässä paikassa. Ja olen myös aivan liian varma, että kun Juuso julistaa Selviytyjät-kilpailun alkaneeksi, samalla alkaa minun matkani jonkinlaiseen henkilökohtaiseen helvettiini …tai jotain yhtä dramaattista ja traagista.
On sanottu, että kun formula-1-auto lähtee radalla kuljettajan käsistä 200km/h vauhdissa, tulee kuljettajasta hetkessä matkustaja. Hän ei pysty enää vaikuttamaan siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Minä olin Filippiineillä yksi Selviytyjät-kilpailijoista, mutta kun ohjelma alkaa tv:stä, minustakin tulee matkustaja eli yksi teistä katsojista. Minäkään en tiedä kaikkea mitä tuleman pitää, mutta sen tiedän, että syyskuun kahdeksantena tämä Selviytyjät-sirkus pyörähtää käyntiin Nelosella. Tule mukaan!
Saariterveisin,
P.s. Tiedätkö muuten miksi kilpailijoilla ei saa olla aurinkolaseja? Seuraa tätä blogia, niin saat tietää sen ja paljon muuta! Jokaisen tv-jakson jälkeen julkaisen jakson tapahtumia käsittelevän blogipostauksen. Saat siis maanantai-aamuihisi kiinnostavaa luettavaa …paitsi tietysti jos et malta odottaa sinne saakka, vaan luet postauksen jo sunnuntai-iltana heti sen ilmestyttyä 😉
Lisäksi luvassa on myös Selviytyjät Suomi-aiheisia extroja ja paljon hauskaa nippelitietoa ja paljon muuta hupia. Voit kommentoida tai vaikka esittää Selviytyjät-aiheisia kysymyksiä lähettämällä sähköpostia minulle osoitteeseen anu@selviytyjatanu.com.
Inga chaudhary
19 elo 2019Yes mä seuraan kyllä tätä blogia 😍
Raisa
20 elo 2019Tuskin maltan odottaa! Ihana ryhtyä seuraamaan matkaasi 🙂
Anne
20 elo 2019Mä niiiin oon sun mukana tällä selviytyjien sohva-matkalla ❤️.
T:Avis-Anne
Kai Fagerlund
20 elo 2019Mahtavaa Anu! Odotan alkujakson fiiliksiä jo innolla!😊
Reija Meri
20 elo 2019Hyvä Anu😃 mulla ei ois munaa moiseen suoritukseen. Ja kivasti kirjoitat, aion lukea jatkossakin ja tietty katsoa telkkua😉
Annika
20 elo 2019Go girl! Kiva päästä lukemaan näitä 👍🏼😘
Maija Meretniemi
20 elo 2019Hei Anu, nyt tulikin hauskaa seurattavaa. Kiva, että kirjoitat tätä blogia ja taustoitat sarjaa. Onnea matkaan!
You know
20 elo 2019Oon ihan sanaton, mieletöntä Anu 😍👍👍😍👍. Oon jo nyt fani ja kuten mut tunnet, en ikinä katso tv:ta, saatika reality juttuja, mutta nyt on pakko. Nim. Noormarkku
Henrika
20 elo 2019Ikinä en ole näin paljoa odottanut Selviytyjien alkamista! Hyvä Anu!
Nina
22 elo 2019Taitaa olla aurinkolasit kielletty ettei sen avulla tehdä tulta..
Anu
22 elo 2019Hyvä arvaus, mutta ei ihan osunut! Seuraa blogia niin jossain vaiheessa selviää 😜
pirkkonjanhonen
23 elo 2019Mielenkiintoista,asiallista tekstiä,olen seuraajasi. Piksu
pirkkonjanhonen
23 elo 2019Interesting your story,about your firts feelings over there..
I’ll follow.
pirkkonjanhonen
23 elo 2019All the best luck😊
Anna-Leena Viljamaa
23 elo 2019Hienoa!Seuraan blogiasi.