Päivää ennen finaalia vastaanotimme resortiin neljänneksi kisassa jääneen, eli Tainan. Häntä ei äänestetty ulos, vaan hän putosi hävittyään pudostuskilpailun. Kyllä harmitti kuulla, että viimeinen finaalipaikka oli ratkaistu Tainan ja Kain välillä, ja että ratkaiseva osio oli ollut ns. sliding puzzle eli palapeli. Jotain palapeliä, ja erityisesti juuri sellaista palapeliä mie olin toivonut koko penteleen pelin ajan, ja lopulta mie en päässyt edes yrittämään sitä. Resortissa oltiin yhtä mieltä siitä, että meistä moni olisi ratkaissut sen palapelin sekä Tainaa että Kaita nopeammin. Mutta yhtä kaikki Taina liittyi tuomaristoon, ja loppukolmikko oli selvillä; Kai, Viivi ja Nora eli se sama sylikkäin toistensa selkiä rapsutellut nuorisoliittouma, joka oli meitä muita ketuttanut jo pitkän aikaa.
Kyllä minua ainakin otti päähän, kun pääsin ja jouduin toteamaan, että mitäs mie sanoin. Kaikilla muilla kilpailijoilla oli ollut lukuisia tilaisuuksia äänestää tämä nuoriso ulos, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Oli suorastaan musertavaa tajuta, että me olimme Saran kanssa ennustaneet pelin kulun ja varoittaneet siitä muita moneen kertaan. Katumusta, kateutta ja jossittelua oli kuitenkin selvästi resortissa ilmassa. Me tuomarit olimme jauhaneet pelin tapahtumia ja tekemiämme virheitä kuka päivä- ja kuka jo viikkotolkulla, ja loppukolmikon varmistuminen toi vain lisää tunnetta mukaan. Tämä ei luvannut finalisteille helppoa viimeistä heimoneuvostoa.
Valmistautuminen
Viimeiseen heimoneuvostoon valmistautuminen oli tosi jännittävää. Ainakin me naiset suunnittelimme tarkkaan mitkä ja minkä väriset vaatteet olivat juuri ne oikeat tähän, tosin niin me taidamme tehdä tilaisuudesta riippumatta. Kaikkien niiden heimoneuvostojen jälkeen, kun asuvaihtoehtoja oli ollut aina vain yksi, eli likainen sininen t-paita, mie suorastaan iloitsin siitä, että sain oikeasti pohtia, mitä laitan päälleni. Siitä riemusta mie olin kyllä muutenkin vaihtanut vaatteita joka päivä resortissa useaan kertaan 😉
Päädyimme Ingan kanssa vakavailmeiseen mustaan, sillä olimme tuomareita menossa suorittamaan ristikuulustelua oikeudessa. Mie, joka en koskaan käytä hameita (ilmeisesti hyvästä syystä) en osannut arvata, että miun musta mekkoni oli niin lyhyt! Hameen helma nousi kiusallisen ylös miun istuessa tuomariston lauteille, ja koko finaalin kuvausten ajan mie joudun puristamaan joko jalkoja yhteen tai pitämään käsiä edessäni. Vinkki seuraaville Selviytyjät – tuomareille: älä laita heimoneuvostoon liian lyhyttä hametta 😉
Filippiinien kosteassa ja hikisessä kuumuudessa meikki ei meinannut pysyä naamassa ja hiuksetkin menivät takaisin laineille heti, kun olin saanut ne suoristettua. Mie olin tuskaisen hikinen, mutta samalla tunnelma oli suorastaan kepeä. Mie olin innoissani finaalista, mutta en niinkään sen vuoksi, että viimeinkin voittaja selviäisi, vaan siksi, että vihdoin tämä Selviytyjät -reissumme päättyisi ja pääsisimme kotiin. Meille oli kerrottu, että ikävä kyllä viettäisimme vielä seuraavankin päivän resortissa ja pääsisimme vasta sitten aloittamaan pari vuorokautta kestävän kotimatkan. Ainakin mie olin ihan valmis lähtemään kotimatkalle vaikka heti finaalin jälkeisenä yönä.
Meitä juryn jäseniä jännitti viimeinen heimoneuvosto varmasti melkein yhtä paljon kuin finalisteja. Meille kerrottiin, että äänestäisimme voittajan kahdesta finalistista, joista toinen oli päivällä viimeisen kilpailun voittanut Viivi ja toinen joko Kai tai Nora. Meille ei etukäteen kerrottu, miten Viivin vastustaja ratkaistaisiin. Ehdimme jo toivoa, että finaalissa nähtäisiin jokin Noran ja Kain välinen kaksintaistelu, kuten tulensytytyskisa tms. Emme malttaneet odottaa!
Koko Kain, Noran ja Viivin kolmikko näytti finaaliin saapuessaan todella surkeilta ja näyttivät jännittävän kovasti. He olivat laihoja, likaisia ja suorastaan uupuneen näköisiä. Nyt kun olin itse ollut resortissa hyvällä ruualla ja saanut katsella muita, hehkuvia ja pulskistuvia juryn jäseniä, kontrasti näihin kolmeen finalistiin oli suuri. Olimme myös resortissa katsoneet toistemme esittelyvideot netistä ja saaneet nähdä, mitä kaikkea kukakin oli lähtöpäivänä haastattelussa sanonut – ja miten terveiltä ja iloisilta kaikki olivat silloin vielä näyttäneet. Me kaikki näytimme nyt erilaisilta.
Viivin valinta
Meille selvisi, että Viivi saisi valita finaalivastustajansa. Nora tai Kai siirtyisi sitten tuomaristoon ja saisi ylimääräisen äänen. Jännitimme kovasti Viivin valintaa. Me taisimme kaikki olla ihan varmoja, että Viivi valitsisi finaaliin Noran. Jos Viivi ei itse voittaisi Selviytyjiä, eikö hän haluaisi parhaan ystävänsä Noran voittavan, eikä Kain? Ja Viiviä vastaan Noralla olisi todella hyvät mahdollisuudet voittoon. Noralla oli monen mielestä ”hyvä kasvutarina” eli alun epävarmasta ja pelokkaasta, itseään jatkuvasti soimaavasta ja kisoissa helposti luovuttaneesta kilpailijasta oli kasvanut kisan aikana itsevarma ja rohkea pelaaja. Moni olisi äänestänyt Noraa voittajaksi, oli Noraa vastassa sitten Viivi tai Kai. Harmi, ettei Nora uskonut itseensä (ja meitä muita, ks jakso 8) jo paljon aiemmin.
Viivin valinta tuli siis kaikille suurena yllätyksenä. Miksi ihmeessä Viivi valitsi Kain, paitsi jos hän uskoi, että todennäköisyys voittaa Kaita vastaan oli huomattavasti parempi kuin Noraa vastaan? Viivi väitti, että hänen valintansa perusteena oli vain hänen ja Kain pelin ensimmäisenä päivänä sopima liittouma, eli tämä kuuluisa pikkusormilla varmistettu ns. pinky swear -liittouma. Läpi finaalin tuomaristo tarjosi Viiville useita mahdollisuuksia ja suorastaan maanitteli Viiviä myöntämään, että hän oli pudottanut Noran tuomaristoon siksi, että uskoi Noran voittavan hänet finaaliäänestyksessä – ja uskoi Noran silti äänestävän häntä voittajaksi kahdella äänellään. Kummassakin Viivi oli oikeassa. Mutta jos Viivi olisi rehellisesti myöntänyt, että rahan takia pudotti parhaan ystävänsä finaalista, olisin arvostanut Viiviä enemmän. Tämä bullshit-perustelu pikkusormisopimuksineen oli Noralle ja koko tuomaristolle melkeinpä loukkaus.
Olisiko Noran kannattanut loikata aiemmin Viivin ja Kain kyydistä ja lähteä raivaamaan toisten pelaajien kanssa tietään finaaliin? No tietenkin, ja Nora tietänee sen itsekin. Noran oloa ei varmaankaan helpota se tieto, että kumpaakin, sekä Viiviä että Kaita, vastaan Nora olisi todennäköisesti voittanut. Nora teki 30 000 euron päätöksen seurata sokeasti Viiviä ja Kaita ja asettaa ystävyytensä Viivin kanssa pelin edelle. Jos minua harmittaa ikuisesti, etten päässyt finaaliin ja voittanut Selviytyjiä, niin luulen että Noraa harmittaa vieläkin enemmän ja vieläkin pidempään.
Grilli
Finaali kesti aika paljon pidempään kuin tv:ssä näytettiin ja paljon keskustelua oli leikattu pois. Jos jotain, niin tv:ssä näytetty versio oli hiukan lempeämpi kuin finaali todellisuudessa oli, ja nytkin tätä finaalia on kuvailtu tylyimmäksi finaaliksi Selviytyjät Suomi -sarjan historiassa. Tuomariston kysymykset taidettiin näyttää tv:ssä kaikki, mutta tosiasiassa niiden ohessa oli myös paljon jatkokysymyksiä ja kommentteja. Finalistit laitettiin todella tiukkaan tilanteeseen, ja miun mielestä heistä kumpikaan ei varsinaisesti onnistunut suorituksessaan.
Kai ja Viivi eivät selvästikään olleet valmistautuneet kunnon roastaamiseen, vaan odottivat ilmeisesti kepeää ja hyväntuulista jutustelua. He eivät myöskään olleet tajunneet, että finaaliin pääsy, vaikka onkin 32 päivän pitkä ja raskas ponnistus, on sittenkin vain puolet kisasta. Se toinen puolikas kisaa käydään finalistien välillä siitä, kumpi onnistuu finaalissa vakuuttamaan tuomariston. Siis tuomariston, jonka kaikkia jäseniä he kaksi olivat olleet pudottamassa pelistä pois.
Ensinnäkin sekä Kain että Viivin yksin pitämä alkupuheenvuoro oli huono. Menköön se syömättömyyden piikkiin, ettei heillä enää ajatus ehkä kulkenut. Alkupuheenvuorossaan Kai korosti sitä, että oli halunnut muodostaa liittoumat niiden kanssa, kenen kanssa tuli parhaiten juttuun ja kenestä piti eniten. Kai ei tajunnut, että hän siis sanoi samalla tuomaristolle, että hän ei halunnut liittoumaan meidän muiden kanssa, koska hän ei oikeasti pitänyt meistä. Kaihan teki miun kanssa ”liittouman” Carabaossa jo päivänä 3, ja sitten päivänä 32 viimeisessä heimoneuvostossa näin suoraan sanoi miulle, että hän ei koskaan ole edes pitänyt miusta – ja odotti että mie siitä huolimatta äänestäisin hänet voittajaksi.
Viivi taas kertoi, että hän halusi olla rehti ja reilu pelaaja ja valehdella mahdollisimman vähän. Hänen taktiikkansa oli muodostaa vahva liitto alussa, ja pitää siitä liittoumasta kiinni. Ja että hän piti tästä liittoumasta kiinni koko ajan.
Kumpikin finalisteista siis korosti sitä, miten tyytyväisiä he olivat omassa liittoumassaan ja omassa porukassaan ja odottivat, että tämä taktiikka kirvoittaisi tuomaristossa suosionosoituksia. Tämä ajatushan oli suorastaan naurettava! Kumpikin finalisti jatkoi sitä samaa linjaa kuin koko pelin ajan, eli nojasivat toisiinsa ja Noraan, myönsivät pitäneensä ainoastaan toisistaan ja käytännössä inhonneensa muita. Ja se kaikki oli kyllä tuomaristolla hyvin tiedossa, olisimme ehkä vain toivoneet hiukan sujuvampaa valehtelua hetkellä, jona sillä kaikella oli kerrankin väliä.
Heimoneuvoston tunnelma oli siten paikoin jopa kiusaantunut. Meillä tuomareilla oli kovia kysymyksiä kummallekin finalistille, ja he olivat selvästi yllättyneitä ja jopa järkyttyneitä tästä. Me olimme resortissa tietenkin miettineet näitä asioita jo päiväkausia, ja finalisteille taisi tuomariston jyrkkä linja tulla yllätyksenä. Olin hyvin yllättynyt siitä, että ilmeisesti finalistit olivat saarella finaalia odotellessaan lähinnä vain lauleskelleet nuotiolauluja ja leikkineet piirileikkejä sen sijaan, että he olisivat miettineet peliään ja valmistautuneet vastaamaan meidän kysymyksiimme. Olin pettynyt heihin, sillä me tuomarit todella olimme panostaneet näihin kysymyksiin. Kummatkin, sekä Viivi että Kai, näyttivät finaalin edetessä painuvan kasaan ihan silmissä ja masentuvan. Heillä ei enää ollutkaan hauskaa, ja poissa olivat ne ajat kun toisten selkiä rapsuteltiin kikatellen.
Tuomaristo odotti sitä, että jompikumpi finalisteista paljastaisi olleensa kunnon peluri ja tehneensä peliliikkeitä. Mikään ei olisi ollut yhtä ihanaa, kuin että viimein toinen heistä olisi sanonut, että tämä oli kaikki pelkkää esitystä, hän ei todellakaan ollut oikea ystävä liittolaistensa kanssa ja oli vain käyttänyt heitä hyväkseen päästäkseen finaaliin. Sen vuoksi me kaikki yritimme suorastaan maanitella Viiviä myöntämään, että hän oli hylännyt parhaan kaverinsa ja valinnut Kain finaaliin kanssaan. Viiville annettiin monta mahdollisuutta ottaa vastuu edes siitä yhdestä peliliikkeestä, jonka hän teki meidän silmiemme edessä. En tiedä olisinko mie äänestänyt Viiviä, vaikka hän olisikin sen myöntänyt, mutta ainakin mie olisin arvostanut rehellisyyttä. Toivoin kuitenkin, että hän olisi myöntänyt olevansa peluri ja ollut siitä ehkä jopa ylpeä. Ja samasta syystä odotimme, että Kai vihdoin esittelisi meille seikkaperäisesti, mitä kaikkea hän oli junaillut ja miten hän oli meitä huijannut. Mutta kumpikaan ei pystynyt näyttämään yhtään isoa peliliikettä ja vain väitti olleensa mukava ja kiva liittolainen omille kavereilleen.
Kai sortui vanhaan helmasyntiinsä yrittäessään vaikuttaa mukavalta tyypiltä, ja hänen vastauksensa kysymyksiin olivat toinen toistaan surkeampia, epämääräisempiä ja epäselvempiä. Kain aitoutta ja rehellisyyttä kyseenalaistettiin useassa kysymyksessä. Mie kysyin Kailta, miksi hän oli lavastanut kohtauksia kameroille. Esitin esimerkkinä sen, kun Kai kävi kameroiden edessä Kuwagossa kertomassa Kimmolle, että tämä putoaisi seuraavaksi ja että pudotus oli muka vain miun idea. Kaihan silloin kertoi miulle tehneensä niin, koska ei halunnut vaikuttaa paskiaiselta tv:ssä. Voin tässä paljastaa, että Kimmo tiesi kyllä putoavansa sinä iltana jo kauan ennen kuin Kai kävi sen hänelle kertomassa, eli Kain esitys kameroiden edessä tosiaan oli pelkkä esitys. Ja Kai itsekin äänesti silloin Kimmoa. Mie olisin arvostanut, jos Kai olisi suoraan myöntänyt tehneensä siinä kohtaa miulle paskan tempun, mutta Kailta ei löytynyt kysymykseeni mitään rehellistä vastausta tälläkään kertaa.
Jos Kain vastaukset olivat epäonnistuneita, olivat puolestaan Viivin vastaukset jostakin surkean ja surullisen välimaastosta. Viivi ei suostunut ottamaan mitään vastuuta tekemisistään, vaikka hänelle tarjottiin useita tilaisuuksia siihen. Pääsääntöisesti Viivi vain nojasi liittoumaansa ja Kain kanssa tekemäänsä sopimukseen. Ja Viivistä tuli epärehellinen vaikutelma. Juhani muistutti, että Viivi oli saarella sanonut, että kun finaaliin valitaan vastustajaa, silloin luovutaan sopimuksista ja katsotaan vain, ketä vastaan todennäköisimmin voi voittaa. Ja nyt finaalissa Viivi siis väitti toisin.
Sara puolestaan kysyi Viiviltä, että millainen hän on oikeasti, kun kameroiden ulkopuolella hänellä oli tapana heitellä ivallisia kommentteja. Viivi puolustautui, että hän on vain sarkastinen ja hänen kommenttinsa ymmärrettiin joskus väärin. Ja kun mie sitten kysyin Viiviltä, että mitä hän oli tarkoittanut sillä, että hän kutsui minua ”henkiseksi uhkaksi” silloin heimojen yhdistyessä, Viivi sanoi, että hän kantoi kaunaa miulle jostakin miun alkupelin aikana sanomistani kommenteista. Tv:ssä ei näytetty, että Juuso muuten tarkensi Viivin vastauksen jälkeen, että ”ymmärsinkö oikein, Viivi, sä siis äänestit Anun ulos, koska Anu oli susta ärsyttävä?” Viivi joutui myöntämään, että näinhän siinä sitten kävi.
Jostain syystä kumpikin finalisteista uskoi, että rehdin ja kaverin esittäminen toisi voiton. Tuomaristo taas nimenomaan toivoi, että finalistit paljastuisivat kunnon pelureiksi. Kumpikaan finalisteista ei osannut esitellä sen kummempaa pelitaktiikkaa, vaan nojasi finaalissa ainoastaan siihen, että oli pärjännyt kisoissa ja ollut vahvassa liittoumassa. Ja kun nimenomaan finaalissa pitäisi pystyä osoittamaan pelanneensa tiensä finaaliin ja tehneensä peliliikkeitä! Ei Selviytyjät -voittajan pidä vain nojailla muihin, vaan viimeistään lopussa on pakko seistä omilla jaloillaan ja osoittaa olleensa itsenäinen peluri ja ottaa vastuu teoistaan.
Pohdintaa
Monet kilpailijat, finalistit mukaan lukien, eivät ole ymmärtäneet, mistä finaalissa on kyse. On uskomatonta välinpitämättömyyttä ja omahyväisyyttä kuvitella, että koska ”peli on peliä”, tuomaristo olisi vilpittömästi iloissaan finalistien puolesta, ja finaalissa vain kyseltäisiin, mikä oli kaikista kamalinta ja mikä kivointa ja sitten yhdessä juhlittaisiin voittajia. Jotkut ovat korostaneet sitä, että koska kyseessä oli vain peli, ei tuomarien pitäisi ottaa sitä niin tosissaan. Mutta kuten sanottu, peli on peliä ihan loppuun, eli voittajan äänestykseen saakka. Toivottavasti seuraavat Selviytyjät -sukupolvet eivät tässä enää mene harhaan. Selviytyjissä on kaksi eri osaa: pitää selvittää tiensä finaaliin saakka, ja toiseksi, finaali täytyy voittaa. Kummatkin tämän kauden finalistit olivat missanneet tämän jälkimmäisen osion kokonaan.
Täytyy muistaa, että viimeisessä heimoneuvostossa ei tuomariston ole tarkoituskaan olla hellä ja herttainen finalisteille. Siellä valitaan Selviytyjät -pelin voittaja. Tuomaristolla on 30 000 syytä kysyä niitä tiukkoja kysymyksiä. Tuomaristolla on myös paljon tunteita finaalissa mukana, ja ehdottomasti paljon katkeruutta ja kateuttakin, ja miun mielestä kaikki nämä tunteet saavat näkyä. Nämä finalistit olivat syy siihen, miksi me muut emme istuneet siellä finaalissa kuulusteltavina. On luonnollista, että finalisteihin kohdistuu paljon negatiivisia tunteita ja että niitä puretaan finaalissa. Tämä on pelin henki, ja se täytyy myös finalistien hyväksyä.
Miun mielestäni meidän tuomaristomme oli kuitenkin hyvin fiksu ja asiallinen. Jokainen kommentti ja kysymys perusteltiin hyvin, eikä tuomareista haukkunut finalisteja. Ja on turha tulla vinkumaan, että ”sehän on vain peli”, kun nimenomaan tuomarit noudattivat nyt sen pelin sääntöjä. Kyseessä oli peli, ja pelin sääntöjen mukaan tuomarit päättävät voittajan.
Voitelua vailla
Kumpikaan finalisteista ei ymmärtänyt, että finalistien tehtävä on vakuuttaa tuomaristo siitä, että tuomarit olivat tärkeä osa tätä peliä. Finalistien kuuluu hivellä tuomariston egoa ja kertoa yksityiskohtaisesti, miten jokainen heistä oli suuri uhka pelissä, merkittävä ja vaarallinen peluri, ja miten juuri hänen ulos äänestämisensä oli välttämätöntä finalistin pelin kannalta. Kuten tiedetään, tämä ei ole totta monen tuomarin kohdalla, mutta jokaiselle Selviytyjät -tuomarille on tosi tärkeää uskoa niin. Samoin finaaliin päästäkseen täytyy olla paljon tuuria, ja tämä täytyisi finalistien myös todeta itse.
Samaan aikaan täytyy siis osoittaa olleensa kova peluri ja esittää konkreettista näyttöä tekemistään peliliikkeistä. Samalla tulisi osoittaa suurta kunnioitusta ja arvostusta tuomareille kehumalla heitä tärkeiksi pelaajiksi ja myöntää, että finaaliin pääsyyn on tarvittu myös paljon tuuria – ja että jos tuuri olisi ollut toisin, kuka tahansa tuomariston jäsenistä olisi voinut olla siinä finalistien tilalla finaalissa.
Jokainen Selviytyjät –kilpailija haluaa uskoa olleensa pelin tärkein ja paras pelaaja, täysin riippumatta siitä, missä vaiheessa peliä hän putosi. Jokainen kilpailija myös haluaa uskoa, että olisi itse voittanut pelin, jos vain olisi ollut onni myötä. Jokainen haluaa olla relevantti ja merkityksellinen. Tämä näkyy melkein kaikkien pelaajien puheissa vielä kauan pelin päätyttyä. Kun kuuntelee vaikkapa yhdysvaltalaisia Survivor-kilpailijoita, niin vielä kymmenen vuotta pelin päätyttyäkin osa haluaa uskoa olleensa kautensa tärkein tai ainakin paras pelaaja, joka vain nyt ei huonon onnen vuoksi sattunut voittamaan – mutta joka oli ehdottomasti pelin moraalinen voittaja.
Kymmenen vuotta, ja vieläkin pelaajat haluavat uskoa siihen harhaan, niin merkittävä kokemus Selviytyjät voi jollekin olla. Joten finalistien tehtävä on kertoa tuomaristolle juuri se, mitä he haluavat eniten kuulla. Ja toisin kuin Viivi ja Kai ajattelivat, tuomaristo ei halua kuulla, miten tiivis heidän kaveriporukkansa oli, miten he luottivat vain toisiinsa ja tykkäsivät vain toisistaan ja miten lojaaleja he olivat liittoumalleen. Päinvastoin, tuomaristo haluaa näyttöä siitä, miten finalistit hylkäsivät tai hylkäävät finaalissa sen tärkeimmän liittolaisensa, pettävät parhaan ystävänsä ja ovat paskiaisia.
Esimerkiksi Juhani sanoi kameralle Kaita äänestäessään toivoneensa, että Viivi olisi myöntänyt, että valitsi Kain, koska uskoi häviävänsä Noralle. Mahdollisesti Juhani olisi siis äänestänyt Viiviä, jos hän olisi sen myöntänyt. Niin lähellä oli Viivin voitto, ja niin tärkeää oli tuomaristolle kuulla, että finaalissa oli kunnon pelureita.
Jos käy niin kuin nyt kävi, eli tuomaristo joutuu katselemaan, miten kaveriporukka pääsee finaaliin toistensa siivellä, ja he ilakoivat vielä finaalissakin, että katsokaa miten hienoa on, kun me olemme tosiystäviä ja sillä nojalla pääsimme tänne saakka, tuomaristo ärtyy. Me riemastuimme, kun Viivi valitsi parhaan ystävänsä sijaan Kain finaaliin, koska me odotimme, että Viivi käyttäisi tätä nyt paraatinäyttönään siitä, miten kova peluri hän oli. Mutta Viivi ei uskaltanut sitä myöntää, vaan nojasi vain siihen, että oli rehti ja piti kiinni sopimuksestaan Kain kanssa. Vaikka sellaisilla sopimuksilla ei ole tuomariston silmissä mitään väliä. Ja miksi ei ole? Koska joku sellainen on pitänyt rikkoa, että me kaikki istuimme tuomaristossa!
Finalistit olivat rikkoneet meidän muiden kanssa tekemänsä sopimukset ja valehdelleet meille pudottaakseen meidät pelistä ja päästäkseen itse finaaliin. Joten meistä ei tuntunut hyvältä kuulla, että finalistien oma liittouma on parempi ja tärkeämpi kuin meille muille annetut lupaukset. Sen sijaan tällaisen finalistien oman sopimuksen katala pettäminen ja selkään puukotus… se vasta olisikin ollut mannaa meille katkerille!! Nähdäpä miten nämä lopulta pettävät toisensa, hah haa!! Mutta ei. Finalistit olivat mukana juonittelemassa ja kieroilemassa jokaista tuomariston jäsentä pois pelistä, ja nyt molemmat kilvan kertoivat että heidän valttinsa pelissä oli se, että he olivat niin mukavia ja luotettavia. Tämä oli suorastaan loukkaus meitä tuomareita kohtaan.
Viimeinen äänestys
Mie en olisi halunnut äänestää näistä kumpaakaan voittajaksi enkä itse asiassa koko finaalikolmikkoa. Heistä ei kukaan miun mielestä ollut osoittanut riittävästi pelitaktiikkaa ja peliliikkeitä, että olisivat olleet miusta Selviytyjä -tittelin arvoisia. Mutta toki tällaisessa arviossa on aina paljon omaa lehmää ojassa, mie olen hyvin pettynyt siihen, etten itse voittanut tai päässyt edes finaaliin. Mie en olisi suonut voittoa kellekään.
Mie olin todella kovan valinnan edessä. Viivin ja Kain pelaajaprofiilit olivat ihan liian samanlaiset, ja kun miulla oli iso kana kynittävänä kummankin kanssa, en todellakaan kokenut kummankaan ansaitsevan voittoa tai että halusin äänestää kumpaakaan. Mie olin panostanut finaaliin valmistautumiseen hyvin, ja odotin finalisteilta kunnon vastauksia ja näyttöä. Ja kumpikin oli miun nähdäkseni nyt näissä epäonnistunut.
Mie en ollut päättänyt, ketä äänestän, ennen kuin oli aika äänestää. Toisin kuin jotkut luulevat, mie en etukäteen ollut päättänyt äänestää Viiviä vastaan. Mie tein äänestyspäätökseni vasta finalistien vastausten ja käytöksen perusteella, juuri kuten puolueeton tuomari oikeudessakin tekee. Mie arvioin näytön ja finalistien lausunnot, ja päädyin miun mielestä oikeaan ratkaisuun. Tässä tilanteessa miulla ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja, koska kumpikin, Viivi sekä Kai, epäonnistuivat finaalissa siinä tärkeimmässä tehtävässä, eli tuomariston voitelussa. Jotenkin hassua, että Kai, joka oli pelin aikana suorastaan kunnostautunut kilpakumppaneiden mielistelyssä ja voitelemisessa, oli finaalissa kuin varjo itsestään. Mutta Kai oli kuitenkin onnistunut tässä pelin aikana Viiviä paremmin.
Koska en itse ollut kuulusteltavana voittajaehdokkaana, katsoin peliä vain pelin näkökulmasta. Mie halusin äänestää kovimman, salaa kieroimman ja parhaiten juonitelleen pelaajan voittoon. Tai vaihtoehtoisesti sen, joka oli kärsinyt eniten ja selvinnyt täpärästi ja oveluudellaan tai sitkeydellään finaaliin. Mutta nyt ei edessä ollut kumpaakaan näistä, vaan käytännössä sama ihminen kahtena.
Viivi ja Kai eivät onnistuneet osoittamaan eroa heidän välillään. Miun mielestäni heidän olisi pitänyt nyt asettua vastakkain, ja käytännössä osoittaa, miten heidän pelinsä erosivat toisistaan ja miten kunkin oma peli oli parempi kuin sen toisen. Sen sijaan he kummatkin käytännössä nojasivat vain liittoumaansa. Mie tein äänestyspäätökseni sitten eri tavalla. Mie valitsin pienemmän pahan eli mietin kumman haluaisin nähdä ennemmin häviävän?
Mie siis en äänestänyt Kain voiton puolesta, vaan Viiviä vastaan.
Selviytyjissä ei ole kyse siitä, että porukan ”paras tyyppi” tai paras urheilija voittaa. Tuomaristo ei päässyt valitsemaan voittajaa kaikista kilpailijoista, vaan tuomariston piti tehdä valintansa niiden kahden välillä, ketkä sinne finaaliin lopulta pääsivät. Ja vaikka tuomaristolle annettiin kaksi huonoa vaihtoehtoa eikä heistä ehkä kumpikaan ollut tuomarien suosikki, tuomariston oli silti pakko äänestää, eikä tyhjää saanut äänestää.
Eli niin kuin Selviytyjssä usein käy; lopulta mie en äänestänyt voittajaa, vaan sitä toista kilpailijaa, eli Viiviä, vastaan. Jos Viivi olisi tajunnut (valehdella) miulle, että mie olin hänelle niin kova kilpailija, että hänen piti sen vuoksi äänestää miut ulos, ja että hän pelkäsi että mie voin voittaa koko pelin, mie olisin todennäköisesti äänestänyt Viiviä. Mutta kun näin ei käynyt, niin mie tein sen mitä olin jo päivänä 16 heimojen yhdistyessä vannonut tekeväni: mie kostin.
Selviytyjät on lopultakin peli, jossa äänestetään voittajaksi se, kenestä tuomaristo pitää enemmän ja kenen kanssa tuli paremmin toimeen. Etenkin, jos finalisteista kumpikaan ei ole tehnyt kummoisia peliliikkeitä ja pysty näyttämään olevansa kovin peluri. Ja Kai, vaikka olikin feikki, oli kuitenkin edes esittänyt miulle ystävällistä ja nähnyt vaivaa esittääkseen kaveria. Viivi ei edes yrittänyt ystävystyä miun kanssani. Kun sitten syksyn mittaan näin tv:stä, että Kai pelasi koko pelin ajan ja juonitteli onnistuneesti, tiesin että mie olin finaalissa tehnyt oikean ratkaisun. Kai oli Viiviä parempi pelaaja. Kai ei ollut pelin paras pelaaja, mutta näistä kahdesta hän ansaitsi voiton enemmän.
Vain peliä
Voisi kuvitella, että finaalin jäätävän tunnelman ja finalistien grillaamisen jälkeen tunnelma resortissa olisi ollut hyvin vaivautunut. Mutta peli oli peliä, finaali oli finaali, ja pelin päätyttyä tapahtui juuri se, mitä odotimme: eli ei yhtään mitään. Tunnelma resortissa oli heti hyvä ja finalistit otettiin lämpimästi vastaan. Meistä jokainen oli kokenut sen myllerryksen, mikä loppukolmikkoa odotti ”siviiliin” tullessa, joten suhtauduimme heihin lempeästi. Eikä kellään ollut mitään suurta hampaankolossa. Myöhemmin seuraisi syvällisiä keskusteluja ja jopa välien selvittelyä, mutta kaiken kaikkiaan koko porukan fiilis oli ainakin silloin heti pelin päätyttyä ja seuraavana aamuna hyvä.
Finalisteilla oli ehkä vaikeinta, koska he olivat olleet saarella sen 32 päivää. Me muut olimme saaneet jo käsitellä suurimman osan fiiliksistä pelin päätyttyä. Mutta kaikki se jälkiselvittely oli jokaisen pelaajan itsensä tehtävä eikä siinä kukaan voinut auttaa. Viimeisenä iltana kävimme illallisella siellä tutussa ravintolassa Paniman Beachillä. Juhlistimme voittajaa, ja olimme iloisia pelin päättymisestä, mutta kaikkein iloisimpia olimme siitä, että pääsisimme pian kotiin.
Resort-terveisin,
Alex
18 joulu 2019Pakko heittää kommenttia kun olen tätä sun blogiasi seuraillut! Näitä postauksia on ollut todella mielenkiintoista lukea ja on saanut paljon lisätietoa ja kiinnostavia faktoja kameroiden ulkopuolelta, kiitos siitä! On myös mainittava, että pidän todella paljon sun tyylistä kirjoittaa ja ilmaista asioita! Sun persoona ja huumori iski muhun muutenkin itse ohjelmassakin mutta on ollut hauska huomata, että sama jatkuu myös täällä blogin puolella, kaikki ne suluissa olevat sivuhuomautukset, vinkkaus-emojit ja hauskat heitot, mahtavaa!! Sulta löytyy selvästi sarkasmia ja itseironiaa etkä ole myöskään pelännyt sanoa asioita suoraan täällä blogissa juuri niin kuin olet ne nähnyt ja kokenut ja olet jakanut sun näkemyksen tästä pelistä rehellisesti ja ilman, että olet yhtään kiillotellut tai jotenkin sokerilla kuorruttanut, arvostan! Olet puhunut paljon siitä miten raskasta oli tuntea olonsa pelissä ulkopuoliseksi ja pakko myöntää, että välillä sun postauksia lukiessa olen naurujen ohella myös herkistynyt sillä vaikka en tuntemuksiasi voikaan täysin tietää, uskon, että ymmärrän joten kuten miltä sinusta on tuntunut ja se on varmasti ollut henkisesti todella raskasta! Sinun matkasi selviytyjissä oli varmasti hyvin erilainen jos vertaa vaikka Viiviin jolla oli alusta asti vahva liitto ja ystäviä sekä selänrapsutus kavereita! Ehkä halusin vain todeta, että jos itse olisin ollut kisassa, minulle juuri sinä olisit varmasti ollut se jonka kanssa olisin parhaiten viihtynyt! (Sinun lisäksesi ehkä sitten Juhani, Sara ja Kasperi, mutta toki tv:n välityksellä saaman kuvan perusteella on vaikea sanoa) Ensimmäisissä jaksoissa välillä saatoit minuakin ärsyttää, mutta melko pian huomasin jollain tapaa samaistuvani sinuun ja saavani usein parhaat naurut juurikin sinun kommenteistasi ja aloin odottaa aina, että milloin Anu ilmestyy taas ruutuun ja kauden edetessä raivasit tiesi yhdeksi suosikeistani! Tämä kommentti on nyt melkoinen romaani mutta tuli sellainen olo, että haluan jakaa fiiliksiä tästä kaudesta ja sun blogista niin jaoin nyt sitten ihan olan takaa! Oot super vahva tyyppi ja ihailen sua ihmisenä, kaikkea hyvää jatkoon, toivottavasti jatkat vielä some päivittelyä, että sun jutuista pääsee nauttimaan jatkossakin! :)❤
ps. itse tarzankin kehui sitä videota jolla hait selviytyjiin niin olisiko se mahdollista joskus nähdä?🤩
Anu
18 joulu 2019Kiitos tuhannesti näistä sanoista, olen ihan häkeltynyt kehuistasi!<3 Selviytyjät-kokemus oli juuri niin ihmeellinen kuin miltä se näytti tv:ssäkin :)...ja pakko se hakuvideo on varmaan joskus julkaista, oikeasti se on enemmänkin surkuhupaisa, ja kelpaa lähinnä Hauskimpiin kotivideoihin! Olen varma, että miut pyydettiin haastatteluun vain siksi että he halusivat nähdä, kuka tää tyyppi on, joka lähettää viimeisenä hakupäivänä klo 23:45 niin kamalan tekeleen 😉
Alex
19 joulu 2019Haha juurikin tästä huumorista puhun, oot mahtava!😂 Kiitos vastauksesta, kaikki kehut olivat täysin ansaittuja ja olen vilpittömästi kiitollinen siitä, että toit hyvää viihdettä syksyn pimeisiin iltoihin! Hauskimpia kotivideoita odotellessa😉